Miten tunnistaa virheellinen terveystieto ja terveyshumpuuki?
Tämä teksti jatkaa edellisen kirjoituksemme aihetta “Näin terveysmisinformaatio yritetään saada näyttämään uskottavalta”.
Tässä jatko-osassa pyrimme avaamaan, miten virheellisen terveystiedon voi käytännössä tunnistaa ja miksi monet humpuukihoidot voivat tuntua oikeasti toimivilta.
Kyky erottaa luotettava tieto virheellisestä on tärkeämpää kuin koskaan. Tietoa tulvii kaikkialta: netistä, keskusteluryhmistä, sosiaalisesta mediasta, lehdistä ja vertaistukikanavista. Samalla joukossa on toistuvasti myös terveysmisinformaatiota eli virheellistä terveystietoa.
Usein terveysmisinformaatiota jaetaan hyvässä uskossa ja auttamisen halusta, mutta jotkut levittävät virheellistä tietoa myös tietoisesti, esimerkiksi hyötyäkseen taloudellisesti tai heikentääkseen luottamusta asiantuntijatietoon. Vaikka suuri osa tällaisesta sisällöstä on lähinnä harmitonta ja hyödytöntä, mukana on myös neuvoja, jotka voivat olla haitallisia tai jopa vaarallisia.
Tässä kirjoituksessa avaamme miksi terveyshumpuuki voi tuntua auttavan, millaisia riskejä siihen voi liittyä ja miten virheellisen terveystiedon voi oppia tunnistamaan.
🎧 Kuuntele myös aiheeseen liittyvä podcast-jakso: Terveyshumpuuki: Tarvitseeko vauva kehohoitoja?
“Terveyshumpuukilla tarkoitetaan sellaista terveystietoa, jota esitetään totena, vaikka saatavilla olisi parempaa, tutkittua tietoa. Humpuukia syntyy ymmärrettävistä inhimillisistä syistä: epävarmuudesta, toivosta ja halusta löytää ratkaisu.”
Miksi terveyshumpuuki tuntuu usein hyödylliseltä?
Monet kokevat saavansa apua terveyshumpuukista. Kokemus on todellinen, eikä sitä tule kiistää. Kun ihminen on huolissaan itsestään tai lapsestaan, jo pelkkä se, että joku pysähtyy, kuuntelee ja koskettaa lempeästi, voi rauhoittaa ja tuoda helpotusta. Kuulluksi tuleminen aktivoi kehon ja mielen palautumismekanismeja: stressitasot laskevat, olo helpottuu ja voi tuntua paremmalta. Tätä kutsutaan hoivavaikutukseksi.
Terveyshumpuukissa mukana on usein myös niin sanottu merkitysvaikutus: tilanteelle tai oireille annetaan uusi selitys tai merkitys, joka voi tuntua lohdulliselta ja uskottavalta, vaikka se ei perustuisi tutkittuun tietoon ihmiskehon toiminnasta. Esimerkiksi saatetaan sanoa: “Kun painelin jalkapohjasi heijastinpisteitä, aistin pallealihaksen jännittyneisyyttä ja vapautin sen, siksi olosi helpotti.”
Vauvat ovat erityisen otollinen kohderyhmä terveyshumpuukille, koska heillä esiintyy luonnostaan monenlaisia kasvuun ja kehitykseen liittyviä ilmiöitä, joille on ominaista spontaani vaihtelu ja taipumus helpottua ajan myötä. Itkuisuus, pulauttelu, univaikeudet ja syömishaasteet vaihtelevat päivittäin ja väistyvät usein kasvun edetessä. Jos vauva voi paremmin hoitokäynnin jälkeen, muutos tulkitaan helposti hoidon ansioksi, vaikka kyse olisi täysin normaalista kehityksen kulusta. Usein tilanteessa on mukana myös huolestunut vanhempi, joka itse hyötyy kuulluksi tulemisesta ja lempeästä kohtaamisesta. Joissakin palveluissa suositellaan hoitosarjaa tai useita käyntejä, mikä voi vahvistaa kokemusta hoidon tehosta, vaikka vauvan vointi olisi samassa ajassa parantunut luonnostaan.
Millaisia ovat terveyshumpuukihoidot?
Humpuukihoitoja markkinoidaan usein ikivanhoihin perinteisiin pohjautuvina hoitomuotoina, jotka ovat “luonnollisia”, “kokonaisvaltaisia” ja “pehmeitä”. Lisäksi markkinoiniin liitetään vaikuttavan kuuloisia, näennäistieteellisiä käsitteitä, kuten: “energiavirta”, “jännitystilojen vapauttaminen” tai “hermoston tukosten vapauttaminen” , jotka eivät todellisuudessa tarkoita mitään.
Hoitojen vaikutus perustuu tyypillisesti mystisiin voimiin tai erikoisilta kuulostaviin fysiologisiin mekanismeihin, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme ihmiskehon anatomiasta, biologiasta ja fysiologiasta.
Esimerkiksi:
varpaiden painelulla ei aktivoida maksan kuona-aineiden poistoa
kallon päältä tunnustelemalla ei voida aistia aivoselkäydinnesteen painetta tai rytmiä
Useat tällaiset väitteet on nykyaikaisin tutkimusmenetelmin jo kumottu. Monet voitaisiin myös haluttaessa testata, mutta hoitojen kehittäjät tai tarjoajat eivät tyypillisesti itse pyri tutkimaan väitteitään, vaan siirtävät vastuun muille tai vaativat yhä lisää tutkimusnäyttöä – silloinkin, kun väitteet on jo toistuvasti osoitettu virheellisiksi. On tärkeää muistaa, että todistustaakka on aina väitteen esittäjällä.
Koska tutkimusresurssit ovat rajalliset, niitä tulisi käyttää hoitoihin, joille on olemassa ainakin biologisesti uskottava peruste ja todellinen mahdollisuus osoittautua hyödyllisiksi. Jos tutkijoiden pitäisi jatkuvasti käyttää aikaansa perusteettomien, mielikuvituksellisten väitteiden kumoamiseen, se veisi resursseja aidosti lupaavien hoitojen tutkimukselta ja hidastaisi tieteen kehitystä.
Terveyshumpuukille on tyypillistä, että omista, virheellisiksi osoitetuista teorioista ei luovuta, vaan niitä ylläpidetään uusilla selityksillä ja termeillä.
Miksi terveyshumpuuki voi olla haitallista?
Onneksi yleensä terveyshumpuukilla ei hoideta todellisia sairauksia, kuten synnynnäisiä sydänvikoja, syöpiä, epilepsiaa tai diabetesta. Jos näin tehtäisiin, seuraukset voisivat olla hyvin vakavia. Suomalaisessa lähihistoriassa on valitettavasti esimerkki tilanteesta, jossa lapsi menehtyi diabetekseen humpuukihoitojen vuoksi. Vauvoilla vakavat hoitoa vaativat sairaudet ovat onneksi harvinaisia, mutta niitä esiintyy, ja humpuukihoito voi viivästyttää tarpeellista lääketieteellistä apua.
Terveyshumpuukki myös kuormittaa arkea: se vie perheeltä rahaa ja aikaa ja altistaa vanhemmat ristiriitaisten neuvojen jatkuvalle punnitsemiselle. Tämä lisää helposti ahdistusta ja epävarmuutta sekä tunnetta siitä, ettei osaa tulkita tai hoitaa lastaan oikein. Ongelmia syntyy etenkin silloin, kun tavallisia, kehitykseen kuuluvia ilmiöitä tulkitaan “vioiksi”, jotka “on pakko” hoitaa lapsen tulevaisuuden turvaamiseksi. Turha huoli kasvaa ja varhainen vuorovaikutus voi kärsiä.
On myös eettinen näkökulma: vauva ei päätä hoidoistaan eikä voi antaa suostumusta. Ilman osoitettua hyötyä ei ole perusteltua altistaa häntä toimenpiteille tai hoidoille, jotka voivat lisätä kipua, stressiä tai viivästyttää tarvittavaa apua.
Miten tunnistaa terveyshumpuuki?
Terveyshumpuukin tunnistaminen ei ole aina helppoa. Virheellinen tieto on usein tieteellisen kuuloista, monimutkaista ja sekoitettu oikeaan tietoon. Tämä luo vaikutelman asiantuntijuudesta, vaikka sisältö ei todellisuudessa tarkoittaisi mitään.
Alla lista piirteistä, jotka ovat tyypillisiä terveyshumpuukille:
Hoito lupaa liikaa tai parantaa kaiken
Humpuukkiin liittyy usein ylisanoja ja suuria lupauksia. Sama hoito “parantaa” tyypillisesti kaikki mahdolliset sairaudet.
Ei tutkimusnäyttöä
Väitteille ei ole tutkimusnäyttöä, vaan yksittäiset kokemukset korvaavat tieteellisen arvioinnin. Lähteet puuttuvat, ovat epämääräisiä tai täysin tekaistuja.
“Juuri syy” -kortti
Tyypillinen retorinen keino on väittää, että hoito korjaa “juurisyyn”, koska “lääketiede hoitaa vain oireita”. Tämä vastakkainasettelu on virheellinen: lääketiede selvittää nimenomaan sairauksien mekanismeja solu-, molekyyli- ja geenitasolle asti.
Puuttuva itsekriittisyys
Tieteessä tieto korjaa itseään: tehottomat hoidot poistuvat käytöstä. Uskomushoidoissa tällaista itsekriittistä prosessia ei ole. Vanhat virheelliset käsitykset jäävät elämään, ja niitä peitellään uusilla termeillä tai näennäistieteellisillä selityksillä.
Pseudotieteellinen kieli ja mystiikka
Humpuukkihoidoissa käytetään tieteelliseltä kuulostavia mutta sisällöltään epämääräisiä käsitteitä, kuten “energiavirrat”, “kehon epätasapaino”, “hermoston jumit” tai “kuona-aineiden poisto”. Kieltä käytetään uskottavuuden rakentamiseen, ei ymmärryksen lisäämiseen.
Oman hoidon mallitapaus
Monet humpuukihoidon markkinoijat ovat itse hoidon “mallipotilaita” ja kertovat parantuneensa juuri kyseisellä menetelmällä.
Parantaja käyttää itsestään ylisanoja
“Guru”, “asiantuntija”, “tietokirjailija”, “pioneeri” – näyttävät tittelit voivat luoda vaikutelman asiantuntemuksesta, vaikka taustalla ei olisi tutkimusta tai edes terveydenhuollon koulutusta.
Itse keksityt tittelit ja diplomit
“Vauva-asiantuntija”, “hormonihoitaja”, “refleksihoitaja”, “aistihoitaja”, “unihoitaja”, “hermostohoitaja” ja “hermostoterveyden asiantuntija” eivät ole virallisia nimikkeitä. Usein taustalla on lyhyitä viikonloppukursseja tai “gurujen” luomia omia menetelmiä, joita myydään maksullisina “sertifikaatteina” ja “pätevyyksinä”, eli nimikkeinä, joilla ei ole virallista koulutusperustaa ja joita voi hankkia käytännössä kuka tahansa.
Uhriutuminen ja argressiivisuus
Kun väitteitä kyseenalaistetaan, reaktio voi olla loukkaantuminen, suuttuminen, kommenttien poistaminen tai keskustelun lopettaminen. Tyypillistä on hyökätä kritisoijaa vastaan ja haukkua henkilökohtaisesti esimerkiksi “ymmärtämättömäksi” sen sijaan, että kritiikkiin vastattaisiin asiallisesti ja väitteitä perusteltaisiin tutkimusnäytöllä.
Markkinointi
Markkinointi ja mainonta on aktiivista etenkin sosiaalisessa mediassa. Tyypillistä on tarjota pitkiä sarjahoitoja.
Lempeä kriittisyys suojaa
Humpuukia syntyy ymmärrettävistä syistä. Humpuukiin haksahtaminen ei ole typeryyttä, vaan inhimillistä ja monella tapaa ymmärrettävää. Terveysväitteiden kohdalla on silti hyvä pysähtyä kysymään: kuka väittää, mihin väite perustuu, kuka hyötyy ja voiko hoidosta koitua haittaa?
Jos jokin hoito tai markkinointi herättää epävarmuutta, painostusta tai epämääräisen huonon tunteen, se on yleensä merkki siitä, että kannattaa olla varovainen. Aina voi kysyä asiaa neuvolasta tai terveydenhuollon ammattilaiselta, kenenkään ei tarvitse arvioida näitä asioita yksin.
Informaatiotulvassa me Lääkäriliigassa pyrimme tarjoamaan turvallista, armollista ja luotettavaa terveystietoa.
“Terveyshumpuukiin haksahtaminen ei ole typerää vaan inhimmillistä ja monella tapaa ymmärrettävää.”
Kirjoittajat:
Lotta Immeli, LT, lastentautien erikoislääkäri, HUS, Helsingin yliopisto
Saana Hietala, TtM, terveydenhoitaja, Helsingin yliopisto
-
Moran RW, Gibbons P. Intraexaminer and interexaminer reliability for palpation of the cranial rhythmic impulse at the head and sacrum. J Manipulative Physiol Ther. 2001 Mar-Apr;24(3):183-90. PMID: 11313614.
Dorsch, W., Kolt, A. Einfache Testverfahren zur Überprüfung der Aussagekraft von Bioresonanz-basierten medizinischen Befunden — der Leberkäse-Test. Allergo J28, 22–30 (2019). https://doi.org/10.1007/s15007-019-1859-0
Heide M, Heide MH. "Den Füssen auf den Zahn gefühlt!"--die Fusssohlenreflexzonenmassage [Reflexology--nothing in common with scientific naturopathic treatments]. Versicherungsmedizin. 2009 Sep 1;61(3):129-35. German. PMID: 19860172.
Sokeritautiin kuolleen lapsen vanhemmat varoittavat kuhne-hoidosta (HS 1991)
Finniss DG, Kaptchuk TJ, Miller F, Benedetti F. Biological, clinical, and ethical advances of placebo effects. Lancet. 2010 Feb 20;375(9715):686-95. doi: 10.1016/S0140-6736(09)61706-2. PMID: 20171404; PMCID: PMC2832199.
Pekka Louhiala. Placebon arvoitus. Duodecim 2021
