Hyvä paha Fluori: miksi fluoria kannattaa käyttää?
Moni vanhempi saattaa pohtia, onko fluorihammastahna turvallinen ja miten vauvan tai lapsen hampaita kannattaa hoitaa. Tässä artikkelissa vastaamme yleisimpiin kysymyksiin:
Miten hampaiden reikiintyminen syntyy?
Mihin fluoria tarvitaan?
Mistä fluorin pelko johtuu?
Mitkä ovat ajantasaiset fluorisuositukset eri-ikäisille lapsille?
Miten hampaiden reikiintyminen syntyy?
Happohyökkäys ja hampaan mineraalien liukeneminen
Hampaiden pinnan kiille koostuu pääosin hydroksiapatiitista, joka on elimistön luonnollinen mineraali. Hampaiden lisäksi hydroksiapatiittia löytyy mm. luista, joissa se toimii vahvistavana elementtinä. Aina kun suuhun tulee jotain muuta kuin vettä, suun pH laskee ja syntyy happohyökkäys.
Hampaan liukeneminen alkaa, kun pH laskee alle 5,5.
Esimerkiksi energiajuomat voivat laskea pH:n jopa 2:een.
Happohyökkäyksen aikana hampaan pinnan kiille alkaa liueta (demineralisaatio), ja jos tämä jatkuu pitkään alkaa muodostua eroosio- ja kariesvaurioita.
Happohyökkäyksen jälkeen sylki palauttaa pH:n normaaliksi (pH 7). Tätä prosessia voi nopeuttaa ottamalla ksylitolipastillin, minkä vuoksi hammaslääkärit suosittelevat ksylitolia ruokailujen jälkeen.
Näin reikä syntyy
Hampaaseen alkaa syntyä reikiä, kun suun pH laskee, hydroksiapatiitti liukenee ja kiille alkaa hajota. Hampaan pinnalle kertyvä bakteeripeite eli plakki ylläpitää hapanta ympäristöä, jolloin kiille liukenee koko ajan vähän lisää ja alkaa muodostua reikä. Kun hampaan kiille on tuhoutunut, bakteerit pääsevät etenemään hammasluuhun eli dentiiniin ja alkaa bakteeri-invaasio. Tässä vaiheessa reikä joudutaan useimmiten jo paikkaamaan.
Silmin havaittavia muutoksia hampaiden pinnassa voi näkyä jo parissa viikossa, jos hampaita ei harjata lainkaan. Siksi on tärkeää, että hampaat harjataan joka päivä aamuin illoin. Pelkkä fluori ei riitä pysäyttämään reikiintymistä, vaan lisäksi tarvitaan plakin mekaaninen poisto hammasharjalla. Helpoin ja tehokkain tapa puhdistaa hampaat on käyttää sähköhammasharjaa.
“Pelkkä fluori ei riitä pysäyttämään reikiintymistä, vaan lisäksi tarvitaan plakin mekaaninen poisto hammasharjalla.”
Mihin fluoria tarvitaan?
Jo liuennutta hydroksiapatiittia ei saada sellaisenaan takaisin, eikä sitä muodostu hampaisiin lisää. Sen sijaan, suussa oleva fluori voi muuttaa hydroksiapatiittia fluoroapatiitiksi, joka saostuu hampaan pinnalle ja alkaa korjata jo pieniä syntyneitä vaurioita. Tätä kutsutaan remineralisaatioksi. Näin alkava reikä voidaan usein pysäyttää: fluori vahvistaa hammasta, karieksen eteneminen hidastuu tai pysähtyy, eikä vaurio välttämättä koskaan etene paikkausta vaativaksi.
“Fluori on hampaiden kannalta todellinen ihmeaine – se auttaa korjaamaan hampaissa alkuvaiheen vaurioita.”
Miksi fluoria pelätään?
Fluori herättää paljon keskustelua, ja taustalla on usein huoli liiallisesta altistumisesta. On totta, että hyvin suuret fluorimäärät voivat pitkään jatkuessaan aiheuttaa haittoja: hampaisiin voi tulla fluoroosiksi kutsuttuja vaaleita muutoksia ja erittäin suurilla altistuksilla voi olla vaikutuksia myös luustoon. Siksi fluorihammastahnaa ei ole tarkoitettu syötäväksi tuubikaupalla, eikä fluoritabletteja tule käyttää ilman ammattilaisen ohjetta. Jos lapsi on joskus maistanut reilummin tahnaa tai syönyt muutaman tabletin, siitä ei kuitenkaan yleensä aiheudu vaaraa.
Olennaista on ymmärtää, mitä liiallinen altistus käytännössä tarkoittaa. Useimmiten liiallinen fluorialtistus liittyy tilanteisiin, joissa juomavedessä on runsaasti fluoria: joko siksi, että sitä lisätään veteen hampaiden reikiintymisen ehkäisemiseksi tai siksi, että fluoria liukenee maaperästä poikkeuksellisen paljon. Esimerkiksi Etiopian tietyillä alueilla veden fluoripitoisuus on mitattu jopa 8 mg/l, mikä on selvästi haittoja lisäävä taso.
Suomessa tilanne on hyvin erilainen. Juomavettä ei fluorata, ja pohjaveden fluoripitoisuus on tyypillisesti alle 0,1 mg/l, eli todella pieni. Vesilaitosten jakaman veden ja yksityiskaivojen yläraja on 1,5 mg/l, ja käytännössä suomalaisessa juomavedessä pitoisuudet jäävät tästä selvästi. Joillakin alueilla maaperässä on normaalia enemmän fluoria, jolloin yksittäisen kaivon veden fluoripitoisuus voi nousta. Tällöin kaivoveden tarkistaminen on järkevää.
Suomessa ei kuitenkaan päästä lähellekään niitä fluoripitoisuuksia, joista kansainvälisissä tutkimuksissa on raportoitu haittoja. Kun fluoria saadaan pääasiassa hammastahnasta ja sitä käytetään suositusten mukaisesti, altistus pysyy selvästi turvallisella tasolla.
“Suomessa juomavettä ei fluorata, ja veden fluoripitoisuus on tyypillisesti hyvin pieni, kaukana haittoihin yhdistetyistä tasoista.”
Myyttejä, väärinkäsityksiä ja faktoja fluorista
Fluorin käyttöön liittyy paljon myyttejä, väärää tietoa ja turhia pelkoja, ja niiden vuoksi osa perheistä on alkanut välttää fluorihammastahnaa kokonaan. Viime aikoina mediassa on esiintynyt väitteitä, joiden mukaan liiallinen fluorialtistus voisi aiheuttaa esimerkiksi neurologisia ja kognitiivisia ongelmia. Taustalla on se, että on olemassa tutkimusnäyttöä tilanteista, joissa hyvin pitkäaikainen ja selvästi tavanomaista suurempi altistus fluorille on yhdistetty tämänkaltaisiin haittoihin.
Olennaista on kuitenkin tarkastella, millaisista määristä näissä tutkimuksissa puhutaan. Tuoreen meta-analyysin perusteella haittavaikutuksia alkaa ilmetä, kun juomaveden fluoripitoisuus on selvästi korkeampi kuin meillä: riski kasvaa, kun pitoisuus nousee tasolta 1,5 mg/l kohti 2, 3 ja 4 mg/l. Nämä ovat huomattavasti suurempia pitoisuuksia kuin suomalaisessa vesijohtovedessä tai kaivovedessä yleensä mitataan, eikä suositusten mukaisella fluoripitoisten hampaidenhoitotuotteista käytöllä päästä tällaisiin arvoihin.
Keskimäärin Suomessa saadaan fluoridia noin 0,6mg vuorokaudessa. Tämä kertyy ravinnosta, juomavedestä ja fluoria sisältävistä hampaidenhoitotuotteista: suurin osa fluorista tulee kuitenkin ravinnosta, ei hampaidenhoitotuotteista. Luuston fluoroosin riski alkaa lisääntyä, kun päivittäinen saanti nousee yli noin 6 mg. Vertailun vuoksi: yhdessä 75 gramman aikuisten hammastahnatuubissa on noin 109 mg fluoria, yhdessä fluoritabletissa 0,25 mg, ja 24 tabletissa yhteensä tuo noin 6 mg. Suositusten mukaisella fluorihammastahnan käytöllä pysytään siis selvästi turvallisella alueella.
Fluorisuositukset eri-ikäisille lapsille
Nykyään fluorihammastahnaa suositellaan kaiken ikäisille siitä alkaen, kun ensimmäinen hammas puhkeaa. Hampaiden harjaus kahdesti päivässä.
Alle 3-vuotiaat
Määrä: sipaisu / riisinjyvän kokoinen määrä lasten fluorihammastahnaa.
Fluoripitoisuus: noin 1000–1100 ppm.
3–5-vuotiaat
Määrä: lapsen pikkusormen kynnen tai pienen herneen kokoinen nokare lasten fluorihammastahnaa.
Fluoripitoisuus: noin 1000–1100 ppm.
6-vuotiaat ja sitä vanhemmat
Käytetään juniori- tai aikuisten hammastahnaa.
Määrä: noin 0,5–2 cm tahnaa
Fluoripitoisuus: 1450 ppm.
Mitä ei suositella?
Lapsille ei suositella valkaisevia hammastahnoja eikä tahnoja, joiden luvataan ehkäisevän hammaskiven muodostumista.
Erillisiä fluoritabletteja ei suositella oma-aloitteiseen käyttöön, vaan niitä määrätään vain tarvittaessa hammashoidossa.
“Tutkimuksissa havaitut fluorihaitat liittyvät huomattavan korkeisiin altistustasoihin, joihin ei päästä, kun fluorihammastahnaa käytetään suositusten mukaisesti. Suurin osa päivittäisestä fluorista saadaan ravinnosta, ei hampaidenhoitotuotteista.”
Kirjoittajat:
Fanny Mussalo, erikoistuva hammaslääkäri (lastenhammashoito)
Lotta Immeli, LT, lastentautien erikoislääkäri
-
Käypä hoito: Karies (hallinta).
Taylor KW, Eftim SE, Sibrizzi CA, et al. Fluoride Exposure and Children’s IQ Scores: A Systematic Review and Meta-Analysis. JAMA Pediatr. 2025;179(3):282–292. doi:10.1001/jamapediatrics.2024.5542
