Vyöhyketerapia raskaana oleville ja vauvoille: mistä on kyse?
Vyöhyketerapiaa markkinoidaan “luonnollisena”, “lempeänä” ja “tehokkaana” hoitona monenlaisiin oireisiin. Sen väitetään “tasapainottavan kehoa” ja tukevan esimerkiksi verenkiertoa, rauhasten toimintaa, hormonaalista tasapainoa sekä kehon “puhdistumisprosesseja”. Raskauden loppuvaiheessa hoidon väitetään käynnistävän synnytyksen tai nopeuttavan sen käynnistymistä. Vauvaperheille vyöhyketerapiaa markkinoidaan ratkaisuna monenlaisiin vauva-ajan haasteisiin, kuten itkuisuuteen, univaikeuksiin, pulautteluun sekä syömis- ja imetysvaikeuksiin.
Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, mitä vyöhyketerapia on ja mihin sen väitteet perustuvat: mitä tutkimusnäyttö kertoo ja miten lupaukset suhteutuvat lääketieteelliseen tietoon. Lisäksi käsittelemme markkinointiin ja käyttöön liittyviä eettisiä ja vastuukysymyksiä, erityisesti vauvojen ja raskaana olevien kohdalla.
Mitä on vyöhyketerapia?
Vyöhyketerapia (refleksologia) on uskomushoito, joka perustuu ajatukseen, että koko keho “heijastuu” pienoiskoossa iholle, erityisesti jalkapohjiin, mutta myös kämmeniin ja korvalehtiin. Vyöhyketerapiassa uskotaan, että iholla olevia elimiä vastaavia “heijastepisteitä” painelemalla ja hieromalla voidaan vaikuttaa vastaavan elimen toimintaan ja sitä kautta potilaan oireisiin.
Vyöhyketerapiasta puhutaan usein ikivanhana hoitomuotona, jonka juuret olisivat Kiinassa tai Egyptissä, mutta nykyinen, jalkapohjiin perustuva vyöhyketerapia on käytännössä kehitetty Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Fysioterapeutti Eunice Ingham työskenteli tuolloin vyöhyketerapian parissa ja päätteli, että jos käsien ja vartalon painelulla pyrittiin “vaikuttamaan elimiin”, myös jalkapohjissa pitäisi olla vastaavat “heijastealueet”. Näin syntyivät jalkapohjakartat, joita näkee vyöhyketerapeuttien vastaanotoilla.
Väite elinten “heijastumisesta” jalkapohjien tarkkoihin alueisiin (tai korvalehtiin tai kämmeniin) ja siitä, että näiden alueiden painelulla voisi vaikuttaa esimerkiksi sisäelinten toimintaan, ei perustu tunnettuun anatomiaan tai fysiologiaan. Jos tällaisia heijastealueita olisi olemassa, ne olisivat nykyaikaisilla tutkimusmenetelmillä myös osoitettavissa. Tällä hetkellä vyöhyketerapian kartat ja niitä koskevat selitysmallit nojaavat ensisijaisesti traditioon, uskomusjärjestelmään ja mielikuvitukseen, eivät biologisesti osoitettuun mekanismiin.
“Ajatus siitä, että jalkapohjan tietyn alueen painelu voisi vaikuttaa tietyn sisäelimen toimintaan, nojaa traditioon ja uskomusjärjestelmään, ei tunnettuun anatomiaan tai fysiologiaan.”
Käynnistääkö vyöhyketerapia synnytyksen?
Vyöhyketerapiaa markkinoidaan raskauden loppuvaiheessa synnytyksen “käynnistymisen tukena” tai “synnytykseen valmistavana” hoitona. Sitä tarjotaan ja siihen hakeudutaan tyypillisesti silloin, kun laskettu aika lähestyy tai on jo ohitettu. Joissakin markkinointiteksteissä vyöhyketerapiaa kuvataan synnytyksen käynnistämiseen jopa “lempeänä vaihtoehtona sairaalan tarjoamille menetelmille”.
Nykytietämykseen mukaan synnytyksen käynnistyminen on monitekijäinen biologinen prosessi, jossa yksittäinen tekijä on aika: valtaosa synnytyksistä käynnistyy spontaanisti lasketun ajan tienoilla. Lisäksi on lukuisia lääketieteellisiä syitä sille, miksi synnytyksen spontaania käynnistymistä ei ole turvallista odottaa.
Vyöhyketerapiassa väitetään, että jalkapohjista tai korvalehdistä löytyy kohdun ja kohdunkaulan heijastepisteitä, joita painelemalla voidaan edistää synnytyksen käynnistymistä. Väitteisiin liitetään usein myös ajatus hormonitoiminnan “aktivoinnista” tai “tasapainottamisesta”. Luotettavaa tutkimusnäyttöä tällaisesta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole, eikä tunnettu anatomia tai fysiologia tarjoa uskottavaa mekanismia näille väitteille.
Loppuraskaudessa synnytyksen todennäköisyys lähiviikkoina on jo luonnostaan korkea. Siksi juuri tässä vaiheessa markkinoitu hoito voi jälkikäteen näyttäytyä synnytyksen käynnistäjänä, vaikka kyse olisi ajallisesta yhteydestä eikä syy–seuraussuhteesta. Jalkojen ja kehon käsittely voi silti tuntua odottajasta mukavalta ja rentouttavalta. Tämä on kuitenkin eri asia kuin synnytyksen käynnistäminen.
“Vaikka jalkojen hieronta voi tuntua mukavalta, ei ole tieteellistä perustaa väitteille, joiden mukaan jalkapohjien tai korvanlehtien painelulla voisi vaikuttaa kohdun toimintaan, kohdunkaulan kypsymiseen tai synnytyksen käynnistymiseen.”
Auttaako vyöhyketerapia vauvan oireisiin?
Vyöhyketerapiaa markkinoidaan aktiivisesti helpotuksena vauva-ajan haasteisiin, kuten itkuisuuteen, vatsavaivoihin, pulautteluun, univaikeuksiin sekä syömis- ja imetyshaasteisiin, vaikka tieteellinen näyttö ei tue näitä väitteitä.
Vyöhyketerapiaa on tutkittu jonkin verran, mutta tutkimukset ovat pääosin pieniä ja menetelmällisesti heikkoja. Monista puuttuu vertailuryhmä ja sokkoutus, mikä vaikeuttaa luotettavien johtopäätösten tekemistä. Nykyisen anatomisen ja fysiologisen ymmärryksen pohjalta ei kuitenkaan ole biologisesti uskottavaa perustetta sille, että vauvan jalkapohjien painelulla voitaisiin vaikuttaa esimerkiksi suoliston tai sisäelinten toimintaan.
Ei ole myöskään uskottavaa tieteellistä perustaa eikä luotettavaa näyttöä väitteille, joiden mukaan jalkapohjia tunnustelemalla voitaisiin todeta sairauksia tai allergioita. Erityisen ongelmallista on, jos hoitoon liitetään tulkintoja vauvan “syntymäjumeista” tai -traumoista tai jos hieronnalla väitetään voitavan päätellä vauvan synnytyskokemuksia, ajatuksia tai psyykkistä tilaa. Myöskään väitteet vauvan terveyden “tasapainottamisesta” tai “edistämisestä” heijastepisteitä käsittelemällä eivät perustu osoitettuun biologiseen mekanismiin.
Vauvat nauttivat kosketuksesta ja vuorovaikutuksesta, joten on täysin mahdollista, että vauva rauhoittuu käsittelystä ja että perhe kokee käynnin hyödylliseksi. Joskus jo pelkkä kiireetön kohtaaminen ja lempeä kosketus voivat helpottaa tilannetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vyöhyketerapian väitetty vaikutusmekanismi pitäisi paikkansa. Koska vyöhyketerapiaa markkinoidaan usein 3–5 kerran sarjahoitona, on tavallista, että muutamassa viikossa vauva kasvaa ja kehittyy, jolloin oireet samalla muuttuvat tai lievittyvät luonnostaan.
“Koska vyöhyketerapiaa markkinoidaan usein 3–5 kerran sarjahoitona, on tavallista, että muutamassa viikossa vauva kasvaa ja kehittyy, jolloin oireet muuttuvat ja usein myös lievittyvät luonnostaan.”
Kuka voi tarjota vyöhyketerapiaa, ja kuka valvoo?
Vyöhyketerapiaa tarjoavat ja markkinoivat Suomessa sekä terveydenhuollon ammattihenkilöt että toimijat, joilla ei ole lainkaan terveydenhuollon peruskoulutusta. Kuluttajan on hyvä tiedostaa myös, että vyöhyketerapeuttien koulutus ja koulutusten sisältö eivät ole viranomaisvalvottuja tai säädeltyjä, eikä edes kouluttajilla välttämättä ole terveydenhuollon taustaa.
Jos vyöhyketerapiaa tarjoaa Suomessa rekisteröity terveydenhuollon ammattihenkilö, sitovat häntä ammattieettiset ja laissa määritellyt velvoitteet, joiden mukaan hänen on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisesti perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti sekä arvioitava toiminnan hyötyä ja mahdollisia haittoja potilaalle. Lisäksi laki rajaa lääketieteelliseen tutkimiseen ja hoidon määräämiseen liittyvää toimivaltaa: lääkärille kuuluu lääketieteellisen tutkimustarpeen arviointi, taudinmääritys sekä hoidon määrääminen. Rajat voivat hämärtyä herkästi, jos esimerkiksi vauvan jalkapohjia “tutkimalla” väitetään tunnistettavan sairauksia tai hoitoa vaativia tiloja ja tämän perusteella suositellaan hoitoja tai sarjahoitoja.
Rekisteröityjen terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaa valvoo Valvira, ja ongelmatilanteissa asiasta voi tehdä ilmoituksen valvovalle viranomaiselle. Jos palveluntarjoaja ei ole terveydenhuollon ammattihenkilö, vastaavaa valvontaa ei ole ja vastuukysymykset ovat epäselvempiä. Tällöin toimintaa ohjaavat ennen kaikkea kuluttajansuojalainsäädäntö (mm. markkinoinnin totuudenmukaisuus ja harhaanjohtavuus) sekä kuluttajaturvallisuutta koskeva sääntely.
“Suomessa vyöhyketerapiaa tarjoavat sekä terveydenhuollon ammattihenkilöt että toimijat ilman terveydenhuollon peruskoulutusta. Siksi valvonnassa ja vastuukysymyksissä voi olla merkittäviä eroja.
”
Markkinointi ja etiikka
Vyöhyketerapian markkinoinnissa vedotaan usein asiakaskokemuksiin ja yksittäisiin kertomuksiin hoidon hyödyistä. Kokemukset voivat olla ihmiselle merkityksellisiä, mutta markkinoinnissa niitä esitetään toisinaan tavalla, joka on liioitteleva tai harhaanjohtava – erityisesti silloin, kun hoidon annetaan ymmärtää “korjaavan” sairauksia, lievittävän oireita tai käynnistävän synnytyksen ilman tieteellistä näyttöä. Tämä on eettisesti ongelmallista etenkin silloin, kun markkinointia kohdistetaan ihmisryhmiin, jotka ovat valmiiksi kuormittuneita, huolissaan tai muuten haavoittuvassa asemassa.
Lääkärikuntaa ohjaavat eettiset periaatteet korostavat, ettei lääketiede saa johtaa ihmisiä tai yhteiskuntaa harhaan eikä katteettomia lupauksia saa antaa. Markkinoinnin edellytetään olevan totuudenmukaista, asiallista, luotettavaa ja hyvän tavan mukaista, eikä sairaudella tai oireen vakavuudella pelottelevaa. Myös ihmisten hädänalaisen tilan hyödyntämistä pidetään sopimattomana. Nämä periaatteet soisi olevan yleispäteviä kaikissa terveyspalveluissa ja kaikille ammattiryhmille. Kokemuksellisuus ei korvaa tieteellistä näyttöä, ja vastuu vaikuttavuuden osoittamisesta kuuluu aina palvelua tarjoavalle taholle.
Mitä haittoja vyöhyketerapiaan voi liittyä?
Vaikka vyöhyketerapia vaikuttaa fyysisesti pääosin matalariskiseltä, keskeiset riskit liittyvät mahdollisiin viiveisiin asianmukaisessa hoidossa ja näyttöön perustumattomien väitteiden lisäämään turhaan huoleen ja ahdistukseen. Erityisen huolestuttavia ovat vauvoihin liitetyt uskomuksiin perustuvat selitysmallit, “energiaepätasapaino” ja “syntymäjumit”, jotka voivat luoda vanhemmalle käsityksen piilevästä, hoitoa vaativasta “viasta” tai “sairaudesta”, ja lisätä turhaa ahdistusta ja huolta, vaikka kyse on usein terveestä vauvasta ja normaaleista kehitykseen liittyvistä ilmiöistä. Tällaiset väitteet voivat aktiivisen markkinoinnin yhteydessä vahvistaa kokemusta hoidon tarpeesta ja lisätä painetta ostaa palveluja, vaikka hoidon hyödyistä ei ole luotettavaa näyttöä.
Vauva-aika on lisäksi poikkeuksellisen herkkä vaihe: vauva kehittyy nopeasti, vanhemmuus muotoutuu, ja perheen arjessa kohdataan usein epävarmuutta ja uuden opettelua. Jos vauvan käyttäytymistä aletaan selittää “piilevällä hoitoa vaativalla vialla”, se voi siirtää huomion pois vauvan normaalista viestinnästä, lisätä vanhemman epävarmuutta ja kuormitusta sekä muokata sitä, miten perhe oppii tulkitsemaan vauvan tarpeita.
“Uskomushoitojen kohdalla keskeistä ei ole niiden käyttö sinänsä, vaan se, miten ja kenelle hoitoja markkinoidaan ja millaisia väitteitä niihin liitetään. Palveluntarjoajan vastuu korostuu erityisesti silloin, kun hoitoja tarjotaan raskaana oleville ja vauvoille, jotka eivät voi itse päättää hoidostaan.”
🎧 Kuuntele lisää aiheesta Vastaanotolla podcastista
Kirjoittajat:
Lotta Immeli, LT, lastentautien erikoislääkäri, HUS, Helsingin yliopisto
Paula Turtiainen, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri. Mehiläinen, Terveystalo, @gynepaulatee (Instagram)
-
E. Ernst, P. Posadzki, M.S. Lee. Reflexology: An update of a systematic review of randomised clinical trials, Maturitas, 2022;68(2): 116-120.
Galal M, Symonds I, Murray H, Petraglia F, Smith R. Postterm pregnancy. Facts Views Vis Obgyn. 2012;4(3):175-87.
2024, Cochrane Australia, Systematic review of evidence on the clinical effectiveness of reflexology https://www.health.gov.au/sites/default/files/2025-03/natural-therapies-review-2024-reflexology-evidence-evaluation.pdf
