Vauvan suun rakenteet ja imetys – mikä on totta ja mikä tarua?

“Tässä postaussarjassa oiotaan yleisimpiä imetysmyyttejä ja katsotaan, mitä tutkimus niistä sanoo. Ensimmäisessä osassa pureudumme väitteisiin, jotka käsittelevät vauvan suun rakenteita.”

— Quote Source

Imetykseen liittyy paljon ohjeita, uskomuksia ja joskus jopa kummallisia ajatuksia. Menneinä vuosikymmeninä terveydenhuollossa annettiin ohjeita, jotka eivät aina tukeneet imetystä parhaalla mahdollisella tavalla: vauvojen eristäminen vanhemmistaan, syöttöjen kellottaminen ja yöimetyksen välttäminen ovat esimerkkejä aikansa käytännöistä. Ne perustuivat sen ajan tietoon, mutta eivät enää vastaa nykyistä ymmärrystä. Kun tutkimustieto ja kokemus karttuvat, vanhoista näyttöön perustumattomista käytännöistä luovutaan ja tilalle tulee toimivampaa ja yksilöllisempää tukea. Viime vuosina imetystutkimus on edistynyt nopeasti ja lisännyt ymmärrystä imetyksen fysiologiasta ja toiminnasta.

Avaamme nyt postaussarjan, jossa oiotaan yleisiä imetysmyyttejä ja käydään läpi, mitä tutkimus todella kertoo. Ensimmäisessä osassa käsittelemme kaksi sitkeää väitettä, jotka liittyvät vauvan suun rakenteisiin ja huuliin.

Myytti: Imetysongelman taustalla on usein vauvan suun rakenteellinen ongelma

OSITTAIN TOTTA

Joskus imetysvaikeuden taustalla on rakenteellinen ongelma, kuten suulakihalkio, piilohalkio, huulihalkio tai “klassinen” kireä kielijänne, joka kiinnittyy lähelle kielen kärkeä ja selvästi rajoittaa kielen liikettä. Tällöin imetys voi vaikeutua tai aiheuttaa kipua ja esimerkiksi halkion vuoksi vauvan voi olla vaikeampi ylläpitää imetyksessä tarvittavaa alipainetta. Myös kasvojen alueen kehityshäiriöt, kuten Pierre Robin -sekvenssi, voivat vaikuttaa syömiseen.

Näitä tilanteita esiintyy kuitenkin harvoin, ja ne arvioidaan aina terveydenhuollossa. Diagnoosin tekee lääkäri. Suomessa laajempien rakenteellisten poikkeavuuksien (esim. suulaki) hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin: Oulun yliopistolliseen sairaalaan (OYS) ja HUSin Huuli-suulakihalkiokeskukseen (HUSUKE), jonne keskitetään vaativimmat tapaukset.

TARUA

Imetyshaasteita selitetään toisinaan väitteillä kuten “posteriorinen kielijänne”, “korkea suulaki”, “pieni alaleuka” tai “kireä huulijänne”, ja saatetaan väittää, että näitä voisi “hoitaa” hieronnalla tai muulla manuaalisella käsittelyllä. Nämä väitteet eivät perustu tutkittuun anatomiaan tai fysiologiaan. Usein tällaiset “diagnoosit” tehdään terveydenhuollon ulkopuolella, muun kuin lääkärin toimesta.

Pieni alaleuka on vastasyntyneillä tavallinen löydös, ja suulaen muodot vaihtelevat luonnostaan. Yleensä kyse on ihan normaalista vaihtelusta, ei hoidettavasta viasta, eikä luisten rakenteiden muotoon voi vaikuttaa hieronnalla. Kuten aikuistenkin ulkonäkö vaihtelee (nenä, otsa, suu jne.), myös vauvojen suun rakenteet ovat yksilöllisiä ja erinäköisiä. Kasvun myötä luut, lihakset ja jänteet kehittyvät, ja ulkonäkö muuttuu vähitellen.

Vauvan suunpohjassa ei ole erillistä “posteriorista” kielijännettä, vaan alue koostuu limakalvo- ja lihaskalvorakenteesta. Koska vauvan suussa kielihermon tuntohaarat kulkevat pinnallisesti kalvorakenteen alla, syviä suunpohjan toimenpiteitä ja ns. posteriorisia vapautuksia ei suositella. Joskus “klassisen” kireän kielijänteen katkaisu voi olla aiheellinen, tällöin toimenpide kohdistuu näkyvään osaan ja suositellaan tehtävän saksilla.

Myytti: Hyvä imuote edellyttää, että vauvan huulet ovat kääntyneet ulospäin

TARUA

Tämä oletus elää sitkeästi ja on jopa johtanut siihen, että vauvan suun normaalia rakennetta, ylähuulen alapinnan limakalvopoimua (frenulum, “huulijänne”), on toisinaan katkaistu. Väitteen tueksi ei ole tutkimusnäyttöä ja kansainväliset hoitosuositukset ohjeistavat välttämään kyseisiä toimenpiteitä. Huulijänne on normaali ja yleensä joustava rakenne, joka ei vaadi toimenpiteitä.

Miltä huulijänne näyttää vauvalla?

Vauvan hampaattomassa suussa huulijänne näyttää erilaiselta kuin isommalla lapsella. Se kiinnittyy tyypillisesti ylähammasvallin alareunaan ja on ulkonäöltään viuhkamainen. Huulijänteen ulkonäkö muuttuu yleensä maitohampaiden puhkeamisen ja hammasharjanteen luun normaalin korkeuskasvun myötä.

Vaikuttaako huulijänne imetykseen?

Vauvan huulijänne ei vaikuta imetyksen mekaniikkaan, eikä vaadi leikkausta, hierontaa tai venyttelyä imetyksen parantamiseksi.

Mitä tutkimus kertoo?

Yhdessä tutkimuksessa imetystilanteita tarkasteltiin magneettitutkimuksen avulla. Tutkijat havaitsivat, että onnistuneen imetyksen aikana vauvan ylähuuli on useimmiten neutraalissa asennossa, ei kääntyneenä ulospäin.
Toisessa tutkimuksissa todettiin, että huulijänteen ulkonäöllä ei ollut yhteyttä imetyksen miellyttävyyteen, imuotteeseen tai äidin kokemaan imetyskipuun.
Tiedämme, että vastasyntyneen huuliossa ei ole vielä tahdonalaista liikettä, joten vauva ei edes pysty kääntämään huuliaan tarkoituksellisesti “törölle”.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Imetyksessä sekä vauvan että imettävän vanhemman anatomia vaikuttaa otteeseen ja asentoihin. Toimiva imuote syntyy näiden rakenteiden yhteensovittamisesta, eikä huulten asentoon nykyisen näytön valossa tarvitse kiinnittää erityistä huomiota. Useimmat haasteet helpottuvat ohjauksella, pienillä asennon hienosäädöillä, ajalla ja harjoittelulla.

“Ristiriitaiset ohjeet ja somessa leviävät tulkinnat voivat lisätä turhaa huolta. Imetykseen liitetään myös palveluita ja toimenpiteitä, joita markkinoidaan lupaavin väittein, vaikka tutkimusnäyttö puuttuu tai on heikkoa. Tavoitteemme on tarjota perheille selkeää, näyttöön perustuvaa tietoa ja vähentää kuormitusta.”